Koiran patellaluksaatio on erityisesti pienillä koiraroduilla tavattava polvinivelen kehityshäiriö
Moni pienen koiran omistaja tunnistaa tilanteen, jossa koira nostaa kesken lenkin takajalan ylös muutamaksi askeleeksi, hypähtää hetken kolmella jalalla ja jatkaa sen jälkeen taas normaalisti eteenpäin. Oire voi näyttää harmittomalta tai jopa huvittavalta, mutta sen taustalla voi olla yleinen ortopedinen sairaus nimeltä patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno.
Vaiva voi olla lievä ja ajoittainen tai vakavampi ongelma, joka aiheuttaa kipua, ontumista ja nivelrikon kehittymistä ajan myötä. Pitkään jatkuva polvilumpion sijoiltaanmeno voi myös altistaa eturistisiteen rappeutumiselle ja repeämälle, sillä polven normaali kuormitus ja biomekaniikka muuttuvat vähitellen epävakauden seurauksena.
Mitä patellaluksaatio tarkoittaa?
Polvilumpio eli patella sijaitsee normaalisti reisiluun alaosassa olevassa urassa. Polvilumpion tehtävänä on auttaa takajalan ojentajalihaksia toimimaan tehokkaasti ja vakauttaa polvinivelen liikettä. Kun koira liikkuu, polvilumpion kuuluu liukua tasaisesti tässä urassa jalan koukistuessa ja ojentuessa.
Patellaluksaation yhteydessä polvilumpio siirtyy pois normaalilta paikaltaan. Useimmiten se siirtyy polven sisäsuuntaan, mutta joillakin koirilla myös ulospäin siirtymistä esiintyy. Kun polvilumpio muljahtaa pois urastaan, polven normaali biomekaniikka häiriintyy. Tämä voi aiheuttaa kipua, epävakautta sekä kulumista nivelrakenteissa.
Fysiologisesti kyse ei ole vain yksittäisestä polvilumpion ongelmasta, vaan usein koko takajalan rakenteellisesta muutoksesta. Reisiluun, sääriluun ja polvilumpion jänteen linjaus voi olla poikkeava, jolloin polvilumpioon kohdistuva veto vetää sitä jatkuvasti väärään suuntaan. Samalla polvilumpion ura voi jäädä liian matalaksi, jolloin lumpio pääsee helpommin siirtymään pois paikaltaan.
Millä roduilla patellaluksaatiota esiintyy?
Patellaluksaatio on yleisin pienikokoisilla ja kääpiöroduilla. Alttius liittyy osittain perinnöllisiin rakenteellisiin ominaisuuksiin, minkä vuoksi sairautta tavataan tietyillä roduilla huomattavasti muita enemmän.
Patellaluksaatiolle alttiita rotuja ovat esimerkiksi:
- Chihuahua
- Pomeranian
- Yorkshirenterrieri
- Papillon
- Toyvillakoira
- Bichon frisé
- Cavalier kingcharlesinspanieli
- Bostoninterrieri
Vaikka sairaus yhdistetään usein pieniin koiriin, myös keski- ja suurikokoiset koirat voivat sairastua. Käytännössä patellaluksaatiota nähdään yllättävän usein myös isommilla roduilla. Joillakin koirilla polvilumpio voi nuorella iällä pysyä vielä hyvin paikoillaan, mutta iän myötä nivelrakenteiden kuormitus ja kudosmuutokset voivat johtaa siihen, että polvilumpio alkaa myöhemmin luksoida. Isoilla koirilla patellaluksaatioon voi liittyä myös erilaisia rakenteellisia muutoksia kuin pienillä roduilla.
Koiran patellaluksaation oireet
Patellaluksaation oireet vaihtelevat paljon sairauden vaikeusasteen mukaan. Joillakin koirilla oireet ovat hyvin lieviä ja ajoittaisia, kun taas toisilla polven epävakaus vaikuttaa selvästi liikkumiseen ja elämänlaatuun.
Yksi tyypillisimmistä oireista on ajoittainen takajalan nostelu. Koira voi kesken liikkeen hypähtää muutaman askeleen kolmella jalalla ja jatkaa sitten normaalisti, kun polvilumpio palautuu takaisin paikalleen. Tätä nähdään erityisesti lievemmissä tapauksissa.
Monilla koirilla esiintyy myös ontumista, jäykkyyttä levon jälkeen tai haluttomuutta hypätä esimerkiksi sohvalle. Liikunta voi vähentyä vähitellen ja osa koirista alkaa istua epäsymmetrisesti tai vältellä tiettyjä liikkeitä. Vakavammissa tapauksissa polvi voi jäädä pysyvästi virheasentoon, jolloin kävely muuttuu selvästi poikkeavaksi.
Koska oireet voivat tulla ja mennä, omistaja ei aina huomaa niiden vakavuutta heti. Ajoittainen ontuminen kannattaa kuitenkin aina tutkituttaa eläinlääkärissä.
Miten koiran patellaluksaatio diagnosoidaan?
Diagnoosi perustuu ortopediseen tutkimukseen, jossa eläinlääkäri arvioi polven vakautta ja tunnustelee, siirtyykö polvilumpio pois paikaltaan. Samalla arvioidaan koiran liikkumista, nivelten liikelaajuuksia ja mahdollisia kipureaktioita.
Patellaluksaatio luokitellaan yleensä neljään eri asteeseen sen mukaan, kuinka helposti polvilumpio siirtyy pois paikaltaan ja palautuuko se takaisin normaalisti. Lievimmässä asteessa polvilumpio pysyy yleensä paikallaan ja siirtyy vain hetkellisesti. Vakavimmissa tapauksissa polvilumpio on jatkuvasti pois urastaan eikä pysy normaalilla paikallaan lainkaan.
Usein tutkimuksen tueksi otetaan myös röntgenkuvia. Niiden avulla voidaan arvioida nivelrakenteita, mahdollisia luustomuutoksia sekä nivelrikon kehittymistä. Joissakin tapauksissa tarvitaan tarkempia kuvantamistutkimuksia leikkaussuunnittelua varten.
Patellaluksaation hoito
Koiran patellaluksaation hoidon valinta riippuu oireiden voimakkuudesta, koiran iästä sekä sairauden vaikeusasteesta. Lievissä tapauksissa voidaan joskus päätyä konservatiiviseen hoitoon, jos koira on lähes oireeton. Tällöin tärkeässä roolissa ovat painonhallinta, lihaskunnon ylläpitäminen ja nivelten kuormituksen vähentäminen. Ylipaino lisää merkittävästi polviin kohdistuvaa rasitusta, joten sopiva paino on nivelterveyden kannalta erittäin tärkeä.
Fysioterapiasta voi olla hyötyä erityisesti lihastasapainon ylläpitämisessä ja liikkuvuuden tukemisessa. Hyvä lihaskunto auttaa vakauttamaan niveliä ja voi vähentää oireita.
Jos koira oireilee selvästi tai polvilumpio on jatkuvasti pois paikaltaan, leikkaushoitoa suositellaan usein. Leikkauksen tavoitteena on palauttaa polvilumpion normaali linjaus ja estää sen siirtyminen pois urastaan.
Kirurgiassa voidaan syventää polvilumpion uraa, siirtää jänteen kiinnityskohtaa tai korjata muita rakenteellisia virheasentoja. Toimenpiteen tyyppi riippuu siitä, millaisia muutoksia polvessa on. Leikkauksen jälkeen kuntoutus on tärkeä osa hoitoa. Hallittu liikunta, fysioterapia ja rauhallinen toipumisaika auttavat palauttamaan polven toiminnan mahdollisimman hyväksi.
Koiran patellaluksaation ennaltaehkäisy
Koska sairaudella on vahva perinnöllinen tausta, kaikkea patellaluksaatiota ei voida estää. Jalostusvalinnoilla on kuitenkin suuri merkitys sairauden yleisyyden vähentämisessä.
Kotona nivelten hyvinvointia voidaan tukea huolehtimalla koiran normaalipainosta, säännöllisestä liikunnasta ja lihaskunnosta. Liukkaat lattiat voivat lisätä nivelten kuormitusta ja tapaturmariskiä, joten esimerkiksi matot voivat helpottaa erityisesti oireilevan koiran liikkumista. Myös oireiden varhainen tunnistaminen on tärkeää. Mitä aikaisemmin polven ongelmat havaitaan, sitä paremmin nivelten hyvinvointia voidaan tukea pitkällä aikavälillä.
Milloin eläinlääkäriin?
Jos koira ontuu ajoittain, nostelee takajalkaa tai sen liikkuminen muuttuu, kannattaa tilanne tutkituttaa eläinlääkärissä. Vaikka oireet olisivat lieviä, pitkittynyt polven epävakaus voi altistaa nivelrikolle ja pahentaa ongelmaa ajan myötä.
Ortopedinen tutkimus auttaa selvittämään oireiden syyn ja suunnittelemaan lemmikille sopivan hoidon mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Varaa aika tai kysy lisää ortopedisistä palveluistamme.
